Iske kohteeseen, kiinni kahleeseen, kourat ahdingon silvo unhoon

Päästä irti jo, huokaukset olkoot menneen murheita

Saat läpi sun panssarisi murtautua vapauteen!

 

 

Aion astuu ulos, suuntavaisto kohisten hajoaa

etsien käy sydän tää, sopii taivasteluun

Harmaahaikaroita liitää läpi taivaan, jokohan

on pesät onnistuneet, silmissään valoa?

 

Vaan voitaisko mekin nousta korkeelle pois murheen mailta?

Kenties se viimein takaisin tois onnen

Noustaan sun siivillesi, ota mut saattamaan reppuselkään

 

 

Iske kohteeseen, kiinni kahleeseen, kourat ahdingon silvo unhoon

Päästä irti jo, huokaukset olkoot menneen murheita

Saat läpi sun panssarisi murtautua vapauteen!

 

 

Horisontti kutsui linnut illansuussa

Minua kampitettua olentoa aristaa, palellun

Halua en itse siipiä, jos vain saan suvien tuulia kuin melissan lehdet leijailla

 

Joo, pyrkinyt oon ain sattumusten jälkeen taas seisoon

Vastaus, kuitenkaan ei kai niin vain aukee

Oikea reitti on niin usein matkata vastatuuleen

 

 

Pihtiotteeseen avaimet kahleeseen talleta, jos oot valmis pakoon

Varma vaikket oo, vaikka luolan suu ois voitu taikoo kii

Anna pudota lukon niin, et kolahtaa ja pakene!

 

 

Sielu, jolle ei armahdusta saa, karkaa katveeseen ja piiloutuu

Kun se piiloutuu, tumman illan hiljaa murtaa pilkahdus

Pian kuutamon valo roihuta kuin tulipallo saa!

 

 

© Kauri Laine