Hinnalla taivaan annoin siivet pantiksi

Valitsin vaihdossa pidellä kättäsi

Ja silti eessä kirjokannen vaietaan

Molemmat puolet tahdon, jos vain suinkin saan

 

Suveen jää kuuran alta syksy katsomaan

Kuvittelen sen tuttu ilme kasvoillaan

Ihailua vai kenties rakkauttako?

Unelmoi tietäen se ettei totta oo

 

Sadetta muistelen sateeksi kutsutun

Säteitä puissa auringoksi kutsutun

Ja niin on aina aina aina ollutkin

Oletko kantanut nimees jo silloinkin?

 

Tuhat vuotta ja se ainoa päivä, kun painovoima nukahtaa

Auringollakin on sokea piste, kun me planeetalta kadotaan

Ja kun avautuvat unesta silmät, ei oo takaisin asiaa

Lentoon, sanon n-y-t - nyt, niin laita jaloillasi polkien

 

Pakoon

Pakoon

Pakoon

 

Kylmässä heinäkuussa pulssi moukaroi

Kesä on kohta jo valoisa muisto vain

Keskellä kaiken hullunmyllyn pyörivän

Ainoana sinun mä näin pysähtyvän

 

Mä siitä asti, kun käteltiin kanssasi

havahtunut unettomiin oon öihini

Se mullan uumenissa ootti vuosia

Nyt aika on todeksi haaveet loihtia

 

Tuhat vuotta ja se ainoa päivä, kun painovoima nukahtaa

Auringollakin on sokea piste, kun me planeetalta kadotaan

Ja kun avautuvat unesta silmät, ei oo takaisin asiaa

Lentoon, sanon n-y-t - nyt, niin laita jaloillasi polkien

 

Pakoon (kohta on kohtalo muisto vain, kohta on kulttuurit muisto vain)

Pakoon (kohta on kohtalo muisto vain, kohta on...)

Pakoon (kohta on kohtalo muisto vain, kohta on kulttuurit muisto vain)

Pakoon (kohta on kohtalo muisto vain, kohta on...)

 

Untemme purjeet, ne ollaan me

Keskiyön hetki on aina uuden aamun tae

Laivamme haaveilla tankkaamme

Sydämet rinnan me selviämme, tuli mitä vain

Jää kaikki taa, pelottaa, mut me jatketaan

Loppukoon hätävarakin, kaikki on pakko kohdata

Sisälläni joku sanoo, jokin sanoo:

"No, mene jo!"

 

 

© Kauri Laine, Ville-Veikko Laituri, Riku Vuorela