Voi, kerrothan, voi, kerrothan, kuinka

tää on päättyvä

Kenelle kasvoni

todella kuuluvat?

On vaikeeta, on vaikeeta näin

peloissaan pärjätä

Et silti nää mitään,

vaan mulle naurahdat

 

On vaikeeta, ja silti tahdon vaan

pidättää henkeeni

Se totta on, joo, vaiks se totta on,

niin sitä ei purkaa voi

Jäädyn

 

Halkeileva, halkeamaton

Järjiltäni, järjissäni

Mä löydän sut ja sitten mä

Sä tiiät

 

Tä maailma on sekaisin, kun haihdun ilmaan

Jos maa mut nielee, ethän lähde kaivaan

Ei maksa vaivaa mua jäädä kaipaamaan

Vie poispäin katsees

En muuta kuin haavoittamistas kuunaan pelkää 

Tää kaikki hulluus kuvitelmaa on mielen pelkkää

Siis muista, kun jää

mut aika kultaamaan,

 

se kuinka loistinkaan

 

Tää äkkijyrkkä yksinäisyys ku pakkopaita mut ympäröi

Ne kaikki vuodet huolta vailla mun mielen täyttää

Oon liikkumatta, liikkumatta, liikkumatta, liikkumatta, liikkumatta, liikkumatta

Nyt kaikki purkautuu

 

On arvessa haavat

Oon muuttunut matkalla

Kuin kaksi lankaa solmuna

On kumpikin pian kuoleva

halkeileva, halkeamaton

järjiltäni, järjissäni

En anna niiden turmella sua

En koskaan!

 

Tä maailma on sekaisin, kun haihdun ilmaan 

Jos maa mut nielee, ethän lähde kaivaan

Ei maksa vaivaa mua jäädä kaipaamaan

Vie poispäin katsees

En muuta kuin haavoittamistas kuunaan pelkää 

Tää kaikki hulluus kuvitelmaa on mielen pelkkää

Siis muista, kun jää

mut aika kultaamaan,

 

se, kuinka loistikaan

 

Sä muistathan mut

Sä muistathan mut

Sä muistathan mut

Sä muistathan mut

 

En liikkuakaan voi, koska muutuin liikaa

ja Eedenissä päädyin vain muovipuutarhaan

Siis muista, kun jää

mut aika kultaamaan

 

Voi, kerrothan, voi, kerrothan

 

Kenelle kasvoni

todella kuuluvat?